Blogi & Vlogi

Usein kävelylenkki vie metsään katsomaan syksyllä ruskaa, talvella lunta puiden oksilla, kevääntuloa, onko puro vapautunut jo jääpeitteestään ja kesän tullen metsän antimia. Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeemme järjesti yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen Metsämuseo Luston kanssa vuonna 2020 kaikille avoimen Suhteeni metsään -kirjoituskeruun. Keruussa toivoimme kuvauksia siitä, millainen on suomalaisten suhde metsään. Keruu tuotti yli 300 vastausta. Monessa kirjoituksessa ovat vuodenajat läsnä: metsässä tehdään eri asioita eri vuodenaikoina ja vuodenaikojen seuraaminen itsessään on monelle mieluisaa.
Jouluna esitetty YLEn Ikimetsien lumo -dokumentti käynnisti vilkkaan keskustelun mm. sosiaalisessa mediassa. Ohjelma sekä ilahdutti että suututti. Keskusteluketjuissa nousi esiin myös kysymys siitä, miten voimakkaasti arvo- ja tunnelatautuneissa tilanteissa voisi ylipäänsä toimia. Yksi keino on hahmottaa, mihin tunteemme liittyvät ja miten ne vaikuttavat meissä. Tutkijat Arjen Buijs ja Anna Lawrence (2013) ovat pohtineen tätä ajatuksia avartavassa artikkelissaan. Heidän mukaansa konflikteissa ilmenevät tunteet liittyvät neljään teemaan: paikkaan, toiminnan motivaatioon, tiedonkäsittelyyn ja tilanteen eskaloitumiseen. Tunteet kiinnittyvät paikkaan
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 6.12.2020 tiivistettiin kaiken olennaisuus lauseeseen: ”Kriisissä tarvitaan luottamusta yhteiskunnan instituutioihin, oikeaan tietoon ja toisten kansalaisten haluun toimia oikein – yhteisen edun mukaisesti.” Oivallisesti kiteytetty. Entäpä, jos tuota lausetta tarkastelee suhteessa metsään: (Metsä)kriisissä tarvitaan luottamusta yhteiskunnan instituutioihin. Instituutiot – mitä ne ovat? Instituutioilla tarkoitetaan kirjoitettuja ja kirjoittamattomia, virallisia ja epävirallisia sääntöjä, sopimuksia, ohjeita ja tapoja. Siis kaikkea sitä, jonka varassa arkemme ja juhlamme – koko elämämme ja ympäristömme – lepää. Nobel-palkittu taloustieteilijä Douglass
Metsäsuhteita-blogissa me Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -hankkeen tutkijat kerromme tutkimusprojektimme kuulumisia. Tällä kertaa palaan viime kevääseen ja kesään ja siihen, miten pandemian aiheuttamissa poikkeusoloissa pääsin aloittamaan tutkimusaineiston keruun. Tutkimusprojektini käynnistyi huhtikuun 2020 alussa, jolloin aloitin täysipäiväisenä tutkijana. Kevään ja kesän vietin pääasiassa tutkimuskentällä suomalaisia metsänomistajia haastatellen. Rupeama oli osa Itä-Suomen yliopistoon valmisteilla olevaa perinteentutkimuksen väitöstutkimustani, jossa tarkastelen metsänomistajien metsäsuhteita osana laajempaa metsäkulttuurista prosessia. Haastatteluaineistoa kertyi lähes viidestäkymmenestä keskustelusta yhteensä noin 90 tuntia. Kenttä avautui etämenetelmillä Haastateltavia
Metsäsuhdetta on mahdollista lähestyä monista erilaisista näkökulmista. Aihetta voidaan käsitellä niin yksilön kuin yhteisön, instituution tai systeemin tasolla ja siiheen liittyy sekä tiedostettuja että tiedostamattomia puolia, kuten arvoja, uskomuksia ja kokemuksia. Näkökulmasta riippuen aineistot voivat kertoa niin pitkistä aikajänteistä, ajankuvasta, ohjauspyrkimyksistä, muistoista kuin erilaisista diskursseista. Erilaisten aineistojen avaamia mahdollisuuksia ja tuomia haasteita käsiteltiin Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -hankkeen tutkijoiden vetämässä työpajassa Metsäsuhdetutkijaverkoston avausseminaarissa syyskuussa 2020 metsämuseo Lustossa, Punkaharjulla. Työpajassa pohdittiin, mitä vahvuuksia ja heikkouksia eri aineistoilla
Metsäsuhteeni joutui aikanaan kriisiin, kun tutustuin tulevaan vaimooni. Kaksi tyystin erilaista tapaa suhtautua metsään joutui saman tien törmäyskurssille. Itse olin rationaalisen metsäsuhteen tuote, jolle metsä oli kesäinen työpaikka istutuksineen, taimikon raivauksineen ja klapisavottoineen. Tein metsässä kaikkea hyödyllistä – isäni ohjauksessa. ”Virkistäytymään” mentiin ämpärin kanssa mustikkaan koko päiväksi. Puolukkaämpäreitä oli kaksin kappalein, sillä punaiset tertut täyttivät keräilyastiat huippuvauhtia. Vatukkoon meno oli oikeasti juhlaa, kun yksiltä jalansijoilta kertyi litrakaupalla makeaa marjaa polvia koukistamatta. Vaimoni edusti desilitran mitan
Pitääkö ihmisellä olla metsäsuhde? Onko se suositeltavaa näin metsäläisten Suomessa? Perinteisen kaavan mukaan varmaankin – onko kyseessä ikäänkuin parisuhde, joka olisi hyvä olla? Vai karsastaako perinteinen metsäläinen suhteestaan puhumista: mitä siitä muille huutelemaan, hoitakaa vaan omia suhteitanne siellä metsänreunassa? Että se mikään SUHDE ole, kunhan vaan metsässä käyn tai omistan tai siellä töitä teen, heretkää nyt jo hössöttämästä. Ja ne kaupunkilaiset ne vasta kauheita onkin, kun niillä ei ole mitään suhdetta metsään. Tai niin ainakin
Ensimmäinen metsäni oli Saimaan rannan varttunut männikkö, joka tuoksui kuumalle kuivalle kesäauringolle. Sen läpi juostiin paljain jaloin polkua pitkin lapsuuden uimarannalle. Toinen metsäni oli Perämeren rannan ryteikköinen harmaalepikko. Siellä kasvoi paljon mesimarjoja ja lepikkoon oli helppo rakentaa majoja. Marjastamisesta, sienestämisestä tai hiihtämisestä en välittänyt. Myöhemmin pystytin telttani lyhyen mutta intensiivisen partiourani ajan monenlaisiin metsiin. Metsäsuhdetta en ajatellut koskaan. Kun aikanaan museoammattilaisena päädyin suunnittelemaan Suomeen valtakunnallista metsämuseota, en olisi vielä silloinkaan osannut metsäsuhdettani määritellä. Tutustuin perin
Tervastulen savu kevättalvisessa metsässä. Kuusenoksilta tipahteleva kevätauringossa sulava lumi. Isän piipun tuoksu, nuotion savu ja istuinalustana olevien havujen tuoksu. Ei puhuta mitään, ei tarvitse. Aurinko. Hiljaisuus. Kaikki on tässä – pikkupojan taivas… Kuva piirtyy mieleen kirkkaana vuosikymmenten jälkeen. Se on totta. Kun piti lähteä synnyinseuduilta kauas Helsinkiin opiskelemaan, ennen lähtöä oli pakko mennä pariksi päiväksi metsään miettimään kaiken tarkoitusta, olevaa ja tulevaa. Kuljin läpi tutut polut, hain välipala- ahvenet tutusta lammesta, mietin maailmaa ja tulevaa
Omistatko metsää? Tuletko omistamaan jossakin vaiheessa metsää? Millaista on olla metsänomistaja? Mitä metsän omistaminen Sinulle merkitsee ja miten se vaikuttaa metsäsuhteeseesi? Millainen on metsäsuhteesi? Etsin väitöskirjatutkimukseeni haastateltavaksi yksittäisiä metsänomistajia sekä lisäksi metsänomistajaperheitä, joissa metsänomistaminen on siirtynyt, siirtymässä tai sen haluttaisiin siirtyvän suvussa eteenpäin. Haastattelut voidaan tehdä etänä. Onko perheessäsi ja suvussasi siirtynyt Sinulle metsänomistamiseen liittyviä tietoja, taitoja, arvoja, merkityksiä ja käytäntöjä? Haluatko itse siirtää näitä eteenpäin? Vai koetko metsänomistuksen taakaksi tai koetko epävarmuutta jouduttuasi metsänomistajaksi?

tammikuu 22nd, 2021

Posted In: Uncategorized @fi