Blogi & Vlogi

Olen yksi metsänomistaja muiden joukossa ja jokaisella on oma suhteensa metsään. Mielestäni jokainen metsänomistaja ansaitsisi tulla kuulluksi omasta metsäsuhteestaan. Oma metsäsuhteeni on muuttunut ajan saatossa, mutta pysyvänä lähtökohtana on säilynyt kunnioitus metsäomaisuutta kohtaan. Olemme asuneet aina kaupungissa tai taajamassa, mikä on varmasti myös vaikuttanut metsäsuhteeni muodostumiseen. Lapsuudessani vietimme kuitenkin usein lomia mökillä, jossa sain nauttia maaseudun aktiviteeteistä. Mökillä olikin paljon puuhaa, syötimme vieressä sijaitsevan hevosaitauksen hevosia isosiskoni kanssa, kävimme äidin kanssa marjastamassa ja avustettiin isää
Koli Forum kokosi yhteen kansainvälisiä metsään liittyviä vaikuttajia, päättäjiä ja asiantuntijoita kahdeksi päiväksi monipuolisten näkökulmien, puheenvuorojen, esitelmien ja keskusteluiden äärelle 9.-10.10.2019. Kymmenvuotisjuhlaansa viettäneen keskustelutapahtuman tämänkertainen pääteema oli metsistä saatava monipuolinen hyvinvointi kestävän kehityksen kehyksessä. Tapahtuman aikana alustin nuotiopannukahvien äärellä metsäkulttuurisesta näkökulmasta ja metsäsuhdeajattelusta sekä valtakunnallisen metsäkulttuurin erikoismuseon yhteiskunnallisesta roolista. Lopuksi aktivoin osallistujat käymään metsäsuhdekeskusteluja ja kirjaamaan metsäsuhteensa korkeintaan kahdella sanalla liitutauluille. Luston kehittämä metsäkulttuurinen näkökulma ja metsäsuhdeajattelu edistävät ihmisten välistä metsiin liittyvää vuorovaikutusta ja metsiin
Osana Metsämiesten Säätiön rahoittamaa Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanketta osallistuin humanististen alojen tohtoriopiskelijoille suunnatulle kansainväliselle Museums and environmental humanities -intensiivikurssille Norjan öljypääkaupungissa Stavangerissa 12.-16.8.2019. Viisipäiväisen kurssin järjesti Stavangerin yliopiston monialaista humanistista ympäristötutkimuksta edustava ja edistävä, vuonna 2017 perustettu The Greenhouse. Stavangerin taidemuseon Flora: Between plants and people -näyttely pohti ihmisen luontosuhdetta, mutta myös sukupuolta ja valtaa. Näyttelyssä mukana myös suomalaisia, kuten Iiu Susiraja ja Kalle Hamm & Band of Weeds (teokset eivät kuvissa). Kurssin tavoitteena oli
Ylioppilasteatterin näyttelijöiden laulamat lauseet Me olemme metsä – Me emme ole metsä jäivät pyörimään mieleeni näytelmän Ylioppilasteatterin kansallinen metsästrategia 2025 jälkikaikuna. Olemmeko me metsä? En ole varma, mutta toivon niin. Ylioppilasteatterilaiset tarttuivat rohkeasti vaikeaan teemaan. He pohtivat näytelmän keinon yksittäisten ihmisten mahdollisuutta irtautua jatkuvan talouskasvun vaatimuksista, suojella metsiä ja hidastaa ilmastonmuutosta. Miten voimme muuttaa elämäntapaamme ja tätä yhteiskuntaa? Onko yhteiskunnan ulkopuolelle metsään muuttaminen ja omavaraistalouteen turvautuminen mahdollista tai tarpeellista? Voiko siten vaikuttaa luonnonvarojen käyttöä ohjaavaan
Maatilalla kasvaneelle metsä on aina ensiksi ollut paikka, jonne mennään töihin. Kun ajattelen metsäsuhteeni vanhinta kerrostumaa, niin metsä oli sellaista, minne poikasia ei otettu. Ennen kuin osasin lukea, niin katsoin peruskartalta syvämmaaksi (sydänmaaksi) kutsutun takametsän lampia, että jos joskus pääsisi noin kauas. Ulkopalstalle, jonne mentiin vain talvisin ja hevosella, ja jossa oltiin kämpällä yötä. Nyttemmin metsäautotiet risteilevät sydänmaita ja paljon tuolla 15-20 kilometrin päässä on muuttunut, mutta metsälammet ja suoaukeat kuitenkin entisellään, haluan uskoa. Metsäsuhteeni
”Metsä on mielen rauhoittumispaikka ja se edustaa hyvinvointia. Metsään on kiva mennä, ja siellä tulee aina hyvä olo ja hyvä fiilis.” Satu Tähkä Yhteisöviestijä Lappeenranta University of Technology, LUT
Metsiä ja niiden käyttöä voidaan lähestyä hyvin monesta eri näkökulmasta ja toisinaan eri intressiryhmät ja erilaiset ajatusmaailmat joutuvat törmäyskurssille. Juuri tästä syystä yhteisen konsensuksen löytäminen ja toisten, erilaisten näkökantojen syvällisempi ymmärtäminen on toivottavaa. Olemme kaksi Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan opiskelijaa, aiemmilta ammateiltamme metsätalousinsinöörejä, joilla on taustaa mm. puunhankinnassa ja luonnonsuojelutyössä.  Opiskelupaikkakuntamme on Kuusamo ja opiskelemme soveltavan kuvataiteen ja luontokuvauksen maisteriohjelmassa.  Soveltava kuvataide on taiteellista toimintaa varsinaisen taiteen kentän ulkopuolella. Se on usein osallistavaa ja yhteisöllistä
Pihan mäntyjen latvat neljännessä kerroksessa sijaitsevan kotini ikkunoiden ulkopuolella ja lähimetsä 50 metrin päässä kerrostalon ulko-ovelta – siinä tiivistyy entisen maalaisen ja nykyisen kaupunkilaisen metsäsuhde. Metsä alkaa kaupunkilaisen kotiovelta. Pienikin metsäalue antaa tilaa mielen ja hengityksen rauhoittumiselle; oman elämän pohtimiselle ja kuin huomaamatta myös metsäluonnon tarkkailulle. Metsä sulkee kaupungin valot ja äänet ulkopuolelleen. Kaupunkimetsä sekä rikkoo että yhdistää rakennetun kaupunkiympäristön ja luonnon elinpiirien muodostamat saarekkeet. Kaupungissa metsän ei tarvitse olla pinta-alaltaan laaja, mutta sen on
Luulin metsäsuhteesta kertomisen olevan helppoa, enkä miettinyt asiaa liikaa, kun aikanaan lupauduin kertomaan oman suhteeni laadusta. Viihdyn metsässä, asun metsän vieressä ja se on päivittäinen osa elämääni. Metsäsuhteen pohdinta vei kuitenkin lähes koko helteisen kesän. Oli yllättävän vaikeaa pukea sanoiksi asia, joka on täysin uppoutunut arkeen ja juhlaan. Joskus apu on kuitenkin lähempänä kuin uskoisikaan. Minun metsäsuhteeni ei ollutkaan vain minun, vaan paljon monipuolisempi juttu. Olkaa hyvä: Henri Karppinen työskentelee Saimaan ammattikorkeakoulussa tutkimusjohtajana ja asuu
Käyn nykyisin päivittäin metsässä. Vien kolme koiraani kävelylle lähimetsään aina aamuisin ja iltaisin. Koirien kanssa tiedän metsän elämästä enemmän. Ne haistavat lähistöllä liikkuvat eläimet ja välittävät tietoa myös minulle. En ota metsäkävelyille puhelinta mukaan. Metsäkävelyt ovat omaa aikaa. Aikaa ajatella ja hengittää. Ja olla tavoittamattomissa. Se tuo sellaisen illuusion vapaudesta. Joskus minulla on kävelyretkillä kamera mukana. Otan kuvia koirista, lähimetsästä ja kotijärvestä. Olen vilkas ja puhelias. Metsä on minulle paikka, jossa rauhoitun. Olen kasvanut maalla,

kesäkuu 5th, 2017

Posted In:

Ohjeita bloggaajille ja vloggaajille

Avaudu metsäsuhteestasi! Kirjoita tai videoi esimerkiksi seuraavista teemoista:

  • miten metsäsuhteesi on syntynyt?
  • onko metsäsuhteesi muuttunut ajan myötä – miten?
  • mitä metsä sinulle merkitsee?
  • millainen on ihannemetsäsi?
  • millainen oli lapsuutesi metsä?
  • jne.

Otsikoi blogitekstisi ja kerro vielä lopuksi, kenet haastat seuraavaksi avautumaan metsäsuhteestaan. Muista kuitenkin ensin kysyä haastettavan suostumus osallistua Metsäsuhteita-blogiin.

Kirjoitelmien max. pituus on yksi liuska, videoiden max. viisi minuuttia. Tekstiä elävöittämään voit lähettää myös kuvia. Älä kuitenkaan liitä kuvia tekstitiedostoon, vaan lähetä ne jpg.-muodossa sähköpostin liitteenä. Kirjoita tekstiin selkeästi, mihin kohtaan mitkäkin kuvat haluat liitettävän.

Lähetä aineisto osoitteeseen reetta.karhunkorva@lusto.fi.

Voit avautua metsäsuhteestasi myös ilman haastetta – toimi silloinkin yllä mainitulla tavalla. Verkkosivuston toimitus valitsee julkaistavat kirjoitukset ja videot.