Blogi & Vlogi

“Juu – mie olen päättänyt viihtyä siellä missä mä olen. Mie ole kulkenut evakkona ympäri Suomen –  ja on ollut ahdasta ja enemmän tilaa – mutta metsä on ihana paikka, jokaisessa [paikassa] missä on metsä, siellä on kotona. ” Näin ruotsinsuomalainen Anni kiteytti metsän merkityksen omassa elämässään Sisuradion lähetyksessä 4.3.2020. Useimmille suomalaisille ja ulkosuomalaisille metsä on tärkeä, joten kirjoita meille metsästä. Toki voit myös kirjoittaa siitä, jos metsällä ei ole merkitystä omassa elämässäsi. Pääasia, että
Metsä on kuutiometrin sijaan semioottinen merkki, biodiversiteetin sijaan lajien yhteenliittymä tai teos. Minä olisin homo sylvaticus, metsäihminen. Mänty on nainen ja koivu mies. Tämä ei ole mitään ihmettä, vaan puhetta metsästä, jota on syytä kuulla ja kuunnella. Ensimmäinen polku vie kotimetsään. Siellä isoäiti sienestää. Siellä esiäiti muuttui sudeksi ja poltettiin lopulta noitana. Ikävä loppu, mutta hieno alku: voimakas, rohkea ja itsenäinen esiäiti, tuli miksi sydän sanoi. Sudeksi. Metsän kunnioitettavaksi ruumiillistumaksi. Virossa kotimetsä on siinä, missä
Millaisia ovat suomalaisten puusuhteet? Sitä tutkitaan nyt kasviekologien, kulttuurintutkijoiden ja taiteilijoiden voimin Itä-Suomen Yliopiston monitieteissä hankkeessa ”Puut lähellämme”. Ihmisen suhde luontoon on osa jokapäiväistä elämäämme. Tunnistamme metsäsuhteemme, kun lähdemme metsään. Puusuhde on jollain tavalla ehkä vielä henkilökohtaisempi, intiimimpi – ja toisaalta myös arkisempi asia. Suhde puuhun voi kehittyä huomaamatta arkisen elämämme sivussa. Puut eivät ole ihmisiä, mutta kiintymys johonkin puuhun voi olla jopa elinikäinen. Suomessa ei tarvitse mennä metsään tavatakseen puun. Ne ovat kaikkialla ympärillämme.
Olen yksi metsänomistaja muiden joukossa ja jokaisella on oma suhteensa metsään. Mielestäni jokainen metsänomistaja ansaitsisi tulla kuulluksi omasta metsäsuhteestaan. Oma metsäsuhteeni on muuttunut ajan saatossa, mutta pysyvänä lähtökohtana on säilynyt kunnioitus metsäomaisuutta kohtaan. Olemme asuneet aina kaupungissa tai taajamassa, mikä on varmasti myös vaikuttanut metsäsuhteeni muodostumiseen. Lapsuudessani vietimme kuitenkin usein lomia mökillä, jossa sain nauttia maaseudun aktiviteeteistä. Mökillä olikin paljon puuhaa, syötimme vieressä sijaitsevan hevosaitauksen hevosia isosiskoni kanssa, kävimme äidin kanssa marjastamassa ja avustettiin isää
Koli Forum kokosi yhteen kansainvälisiä metsään liittyviä vaikuttajia, päättäjiä ja asiantuntijoita kahdeksi päiväksi monipuolisten näkökulmien, puheenvuorojen, esitelmien ja keskusteluiden äärelle 9.-10.10.2019. Kymmenvuotisjuhlaansa viettäneen keskustelutapahtuman tämänkertainen pääteema oli metsistä saatava monipuolinen hyvinvointi kestävän kehityksen kehyksessä. Tapahtuman aikana alustin nuotiopannukahvien äärellä metsäkulttuurisesta näkökulmasta ja metsäsuhdeajattelusta sekä valtakunnallisen metsäkulttuurin erikoismuseon yhteiskunnallisesta roolista. Lopuksi aktivoin osallistujat käymään metsäsuhdekeskusteluja ja kirjaamaan metsäsuhteensa korkeintaan kahdella sanalla liitutauluille. Luston kehittämä metsäkulttuurinen näkökulma ja metsäsuhdeajattelu edistävät ihmisten välistä metsiin liittyvää vuorovaikutusta ja metsiin
Osana Metsämiesten Säätiön rahoittamaa Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanketta osallistuin humanististen alojen tohtoriopiskelijoille suunnatulle kansainväliselle Museums and environmental humanities -intensiivikurssille Norjan öljypääkaupungissa Stavangerissa 12.-16.8.2019. Viisipäiväisen kurssin järjesti Stavangerin yliopiston monialaista humanistista ympäristötutkimuksta edustava ja edistävä, vuonna 2017 perustettu The Greenhouse. Stavangerin taidemuseon Flora: Between plants and people -näyttely pohti ihmisen luontosuhdetta, mutta myös sukupuolta ja valtaa. Näyttelyssä mukana myös suomalaisia, kuten Iiu Susiraja ja Kalle Hamm & Band of Weeds (teokset eivät kuvissa). Kurssin tavoitteena oli
Ylioppilasteatterin näyttelijöiden laulamat lauseet Me olemme metsä – Me emme ole metsä jäivät pyörimään mieleeni näytelmän Ylioppilasteatterin kansallinen metsästrategia 2025 jälkikaikuna. Olemmeko me metsä? En ole varma, mutta toivon niin. Ylioppilasteatterilaiset tarttuivat rohkeasti vaikeaan teemaan. He pohtivat näytelmän keinon yksittäisten ihmisten mahdollisuutta irtautua jatkuvan talouskasvun vaatimuksista, suojella metsiä ja hidastaa ilmastonmuutosta. Miten voimme muuttaa elämäntapaamme ja tätä yhteiskuntaa? Onko yhteiskunnan ulkopuolelle metsään muuttaminen ja omavaraistalouteen turvautuminen mahdollista tai tarpeellista? Voiko siten vaikuttaa luonnonvarojen käyttöä ohjaavaan
Maatilalla kasvaneelle metsä on aina ensiksi ollut paikka, jonne mennään töihin. Kun ajattelen metsäsuhteeni vanhinta kerrostumaa, niin metsä oli sellaista, minne poikasia ei otettu. Ennen kuin osasin lukea, niin katsoin peruskartalta syvämmaaksi (sydänmaaksi) kutsutun takametsän lampia, että jos joskus pääsisi noin kauas. Ulkopalstalle, jonne mentiin vain talvisin ja hevosella, ja jossa oltiin kämpällä yötä. Nyttemmin metsäautotiet risteilevät sydänmaita ja paljon tuolla 15-20 kilometrin päässä on muuttunut, mutta metsälammet ja suoaukeat kuitenkin entisellään, haluan uskoa. Metsäsuhteeni
”Metsä on mielen rauhoittumispaikka ja se edustaa hyvinvointia. Metsään on kiva mennä, ja siellä tulee aina hyvä olo ja hyvä fiilis.” Satu Tähkä Yhteisöviestijä Lappeenranta University of Technology, LUT
Metsiä ja niiden käyttöä voidaan lähestyä hyvin monesta eri näkökulmasta ja toisinaan eri intressiryhmät ja erilaiset ajatusmaailmat joutuvat törmäyskurssille. Juuri tästä syystä yhteisen konsensuksen löytäminen ja toisten, erilaisten näkökantojen syvällisempi ymmärtäminen on toivottavaa. Olemme kaksi Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan opiskelijaa, aiemmilta ammateiltamme metsätalousinsinöörejä, joilla on taustaa mm. puunhankinnassa ja luonnonsuojelutyössä.  Opiskelupaikkakuntamme on Kuusamo ja opiskelemme soveltavan kuvataiteen ja luontokuvauksen maisteriohjelmassa.  Soveltava kuvataide on taiteellista toimintaa varsinaisen taiteen kentän ulkopuolella. Se on usein osallistavaa ja yhteisöllistä

5 kesäkuun, 2017

Posted In:

Ohjeita bloggaajille ja vloggaajille

Avaudu metsäsuhteestasi! Kirjoita tai videoi esimerkiksi seuraavista teemoista:

  • miten metsäsuhteesi on syntynyt?
  • onko metsäsuhteesi muuttunut ajan myötä – miten?
  • mitä metsä sinulle merkitsee?
  • millainen on ihannemetsäsi?
  • millainen oli lapsuutesi metsä?
  • jne.

Otsikoi blogitekstisi ja kerro vielä lopuksi, kenet haastat seuraavaksi avautumaan metsäsuhteestaan. Muista kuitenkin ensin kysyä haastettavan suostumus osallistua Metsäsuhteita-blogiin.

Kirjoitelmien max. pituus on yksi liuska, videoiden max. viisi minuuttia. Tekstiä elävöittämään voit lähettää myös kuvia. Älä kuitenkaan liitä kuvia tekstitiedostoon, vaan lähetä ne jpg.-muodossa sähköpostin liitteenä. Kirjoita tekstiin selkeästi, mihin kohtaan mitkäkin kuvat haluat liitettävän.

Lähetä aineisto osoitteeseen reetta.karhunkorva@lusto.fi.

Voit avautua metsäsuhteestasi myös ilman haastetta – toimi silloinkin yllä mainitulla tavalla. Verkkosivuston toimitus valitsee julkaistavat kirjoitukset ja videot.