Lisääntyvä kiinnostus metsiin on virittänyt niihin liittyvää moniäänistä keskustelua, jossa kuuluvat erilaiset metsäsuhteet. Ovatko suomalaiset edelleen metsäkansaa vai metsästä vieraantuneita? Millaisia suhteita metsään suomalaisilla on? Mikä on metsien merkitys Suomessa tulevaisuudessa?
Metsäsuhde on yksilön tai yhteisön elävä suhde metsään. Se on osa yksilön henkilökohtaista, eri elämänvaiheissa muotoutuvaa ympäristösuhdetta ja identiteettiä. Oman metsäsuhteen tunnistaminen vahvistaa identiteettiä ja lisää hyvinvointia. Myös yhteisöt voivat jakaa tietynlaisen metsäsuhteen. Metsäsuhteiden näkyväksi tekeminen ja ymmärtäminen edistävät vuorovaikutusta ja erilaisten metsiin liittyvien tavoitteiden yhteensovittamista.
Meillä jokaisella on suhde ympäristöömme. Suomesta on suurin osa metsän peitossa, ja metsät ovat monella tavalla osa kulttuuriamme, historiaamme, talouttamme ja arkielämäämme. Niinpä jokaisella suomalaisella on väistämättä jonkinlainen metsäsuhde.
Metsäsuhde on yksilön, yhteisön ja luonnon vuorovaikutusta. Metsäsuhteella tarkoitamme siis kaikkea, mitä ihminen yksilönä tai osana yhteisöä tekee metsille tai metsissä, metsän vaikutuksesta tai sen innoittamana. Metsäsuhde on osa luontosuhdetta. Luonnonympäristönä metsä on kuitenkin erityinen, siihen liittyy piirteitä, jotka tekevät metsäsuhteesta aivan omanlaisensa luontosuhteen.