Blogi & Vlogi

Tuossapa tosi miesten malli, ajatteli napero, kylmässä traktorinhytissä väristen. Metrinen hanki, tukit kaadettuna. Valmetissa alla telat ja perässä reki. Isä kahlasi lumessa, kiinnitti sakset tukkiin ja Viljo-setä pisti vinssin liikkeelle. Sinkki juoksi ja puomi paukkui, kun järeä puu lähestyi ja lopulta nousi uljaasti rekeen. Kuorma täyttyi hikisten miesten höyrytessä.   Ensimmäinen muistikuva on aina se väkevin. Siinä kerättiin rakennuspuut omaan uuteen kotiin. Keväällä saatiin sirkkeli lanssiin. Oli kunnia-asia päästä rimapojaksi, kun laudat ja lankut löysivät

Mikä on nykyisin hienointa Tampereessa? Se, että se on yksi maailman metsäpääkaupungeista: parin kilometrin säteellä kotoa pääsen oopperaan, sieneen, uimaan… Siis maailman mittakaavassa keskelle kaupunkia puhtaaseen veteen pulikoimaan, metsän siimekseen noukkimaan herkkutatteja ja kuuntelemaan maailmantähtiä koivupaneloituun konserttisaliin.   (Ja tämä sama toistuu siis monessa suomalaisessa kaupungissa. Mikä myyntivaltti.)   Ajauduin metsäalalle. Tuskin nuorena tiesin sellaista alaa olevankaan. Tai no, olihan silloisessa kotikaupungissa piiput ja se oli keskellä metsää. Rahan sanottiin haisevan, kun selluaromit tuprusivat taivaalle.

Lapsena ja nuorena metsä oli leikkipaikka ja lenkkipolku niin kuin varmasti suurimmalle osalle suomalaisista. Lenkkeilypaikka se on edelleenkin. Lapsuudesta mieleen ovat jääneet niin isovanhempien kanssa oikeaoppisen vastan teon opettelu kuin marjastus, sienestys ja jänismetsällä olo.   Pikkuhiljaa metsäsuhde kehittyi myös hoitavampaan suuntaan. Ensimmäiset muistikuvat varsinaisista metsänhoitotoimista löytyvät teini-iästä. Vesurilla tehty taimikonhoito kävi nuorelle jääkiekkoilijalle erinomaisesta kesäharjoittelusta, jossa näki kättensä jäljet. Istutustyöt tulivat samaan aikaan tutuiksi. Erityisesti mieleen on jäänyt se kerta, kun istutimme serkkupojan kanssa

Moni metsäkiista olisi todennäköisesti vältetty, mikäli ymmärrys vastapuolen metsäsuhteesta olisi ollut parempi. Metsäsuhde muotoutuu pitkälti siitä, miten metsä koetaan varsinkin lapsuudessa ja nuoruudessa. Oma metsäsuhteeni syntyi hyvin varhain, ja se oli lapsuudessani hyvin tiivis. Työni metsäteollisuuden johtotehtävissä ja ministeriössä etäännyttivät minut metsästä fyysisesti, mutta ei henkisesti. Uuden työni ja nykyisten vapaa-ajan harrastusteni kautta on metsäsuhteeni taas tiivistynyt. Ensimmäiset metsämuistoni ovat 1960-luvun puolesta välistä. Isäni oli metsäpomo, ja muistan hyvin, kuinka meillä kotona väännettiin puukauppoja ja

Suomalaisen voi olla vaikeaa puhua suhteista, minkäänlaisista suhteista. Ajatuskin avautumisesta jännittää, nolottaa ja ahdistaa.” (Kristiina Vuopala, Metsähallitus)   Näillä sanoilla käynnistyi metsäalan toimijoille järjestetty Suhteessa metsään – metsäsuhdetyöpaja Helsingissä, UPM-Kymmene Oyj:n Bioforehousessa. Koolle oli kutsuttu nelisenkymmentä edustajaa useista metsä- ja luontoalan organisaatioista sekä muutamasta liikuntajärjestöstä ja yhdistyksestä. Työpajaa luotsasi Lusto – Suomen Metsämuseo yhteistyössä Maa- ja metsätalousministeriön, Metsähallituksen, Metsämiesten Säätiön, Metsäteollisuus ry:n ja Suomen Metsäyhdistyksen kanssa. Minut oli kutsuttu paikalle tuomaan keskusteluun metsäalan opiskelijan näkökulmaa

Haavan lehtien havina on kesän ääni, ilman sitä kesästä puuttuu jotain. Asuin lapsuuteni haapojen lähellä, usein nukuin kesällä pihalla. Olen sittemmin istuttanut mökkimme pihaan haapoja, tuulen ääni niissä vie mukanaan lapsuuden kesiin. Muistan selvästi, miten pihkan vahva tuoksu vastahakatun puupinon äärellä oli oman koulutusvalinnan ratkaisija. Jo sitä ennen metsä oli vahvasti elämässäni läsnä metsästyksen, marjastuksen, sienestyksen ja tietysti majanrakennuksen kautta. Varmasti vanhempien valinnat ja esimerkki sekä metsän läheisyys johdattivat hyvän asian äärelle. Tuon pinon puut

kesäkuu 5th, 2017

Posted In:

Ohjeita bloggaajille ja vloggaajille

Avaudu metsäsuhteestasi! Kirjoita tai videoi esimerkiksi seuraavista teemoista:

  • miten metsäsuhteesi on syntynyt?
  • onko metsäsuhteesi muuttunut ajan myötä – miten?
  • mitä metsä sinulle merkitsee?
  • millainen on ihannemetsäsi?
  • millainen oli lapsuutesi metsä?
  • jne.

Otsikoi blogitekstisi ja kerro vielä lopuksi, kenet haastat seuraavaksi avautumaan metsäsuhteestaan. Muista kuitenkin ensin kysyä haastettavan suostumus osallistua Metsäsuhteita-blogiin.

Kirjoitelmien max. pituus on yksi liuska, videoiden max. viisi minuuttia. Tekstiä elävöittämään voit lähettää myös kuvia. Älä kuitenkaan liitä kuvia tekstitiedostoon, vaan lähetä ne jpg.-muodossa sähköpostin liitteenä. Kirjoita tekstiin selkeästi, mihin kohtaan mitkäkin kuvat haluat liitettävän.

Lähetä aineisto osoitteeseen reetta.karhunkorva@lusto.fi.

Voit avautua metsäsuhteestasi myös ilman haastetta – toimi silloinkin yllä mainitulla tavalla. Verkkosivuston toimitus valitsee julkaistavat kirjoitukset ja videot.