Blogi & Vlogi

”Metsä on mielen rauhoittumispaikka ja se edustaa hyvinvointia. Metsään on kiva mennä, ja siellä tulee aina hyvä olo ja hyvä fiilis.” Satu Tähkä Yhteisöviestijä Lappeenranta University of Technology, LUT
Metsiä ja niiden käyttöä voidaan lähestyä hyvin monesta eri näkökulmasta ja toisinaan eri intressiryhmät ja erilaiset ajatusmaailmat joutuvat törmäyskurssille. Juuri tästä syystä yhteisen konsensuksen löytäminen ja toisten, erilaisten näkökantojen syvällisempi ymmärtäminen on toivottavaa. Olemme kaksi Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan opiskelijaa, aiemmilta ammateiltamme metsätalousinsinöörejä, joilla on taustaa mm. puunhankinnassa ja luonnonsuojelutyössä.  Opiskelupaikkakuntamme on Kuusamo ja opiskelemme soveltavan kuvataiteen ja luontokuvauksen maisteriohjelmassa.  Soveltava kuvataide on taiteellista toimintaa varsinaisen taiteen kentän ulkopuolella. Se on usein osallistavaa ja yhteisöllistä
Pihan mäntyjen latvat neljännessä kerroksessa sijaitsevan kotini ikkunoiden ulkopuolella ja lähimetsä 50 metrin päässä kerrostalon ulko-ovelta – siinä tiivistyy entisen maalaisen ja nykyisen kaupunkilaisen metsäsuhde. Metsä alkaa kaupunkilaisen kotiovelta. Pienikin metsäalue antaa tilaa mielen ja hengityksen rauhoittumiselle; oman elämän pohtimiselle ja kuin huomaamatta myös metsäluonnon tarkkailulle. Metsä sulkee kaupungin valot ja äänet ulkopuolelleen. Kaupunkimetsä sekä rikkoo että yhdistää rakennetun kaupunkiympäristön ja luonnon elinpiirien muodostamat saarekkeet. Kaupungissa metsän ei tarvitse olla pinta-alaltaan laaja, mutta sen on
Luulin metsäsuhteesta kertomisen olevan helppoa, enkä miettinyt asiaa liikaa, kun aikanaan lupauduin kertomaan oman suhteeni laadusta. Viihdyn metsässä, asun metsän vieressä ja se on päivittäinen osa elämääni. Metsäsuhteen pohdinta vei kuitenkin lähes koko helteisen kesän. Oli yllättävän vaikeaa pukea sanoiksi asia, joka on täysin uppoutunut arkeen ja juhlaan. Joskus apu on kuitenkin lähempänä kuin uskoisikaan. Minun metsäsuhteeni ei ollutkaan vain minun, vaan paljon monipuolisempi juttu. Olkaa hyvä: Henri Karppinen työskentelee Saimaan ammattikorkeakoulussa tutkimusjohtajana ja asuu
Käyn nykyisin päivittäin metsässä. Vien kolme koiraani kävelylle lähimetsään aina aamuisin ja iltaisin. Koirien kanssa tiedän metsän elämästä enemmän. Ne haistavat lähistöllä liikkuvat eläimet ja välittävät tietoa myös minulle. En ota metsäkävelyille puhelinta mukaan. Metsäkävelyt ovat omaa aikaa. Aikaa ajatella ja hengittää. Ja olla tavoittamattomissa. Se tuo sellaisen illuusion vapaudesta. Joskus minulla on kävelyretkillä kamera mukana. Otan kuvia koirista, lähimetsästä ja kotijärvestä. Olen vilkas ja puhelias. Metsä on minulle paikka, jossa rauhoitun. Olen kasvanut maalla,
Luontosuhde vaatii syntyäkseen luonnolle altistumista. Sitä minun lapsuudessani oli. Koti pikkukylän laidalla metsän keskellä, ja perheessä aktiivinen metsässä ja vesillä liikkumisen tapa. Tarinan mukaan metsään vietiin heti, kun nenä nousi mustikanvarpujen yläpuolelle, ja seisomaankin olen oppinut veneen kannella. Metsäsuhteeni kehittyi lapsuudessa luontevasti monipuoliseksi; minut tutustutettiin metsän talouskäyttöön mutta opetettiin myös pysähtymään maiseman ääreen. Esimerkin voimalla opin käyttämään metsää, mutta myös kunnioittamaan sitä. Metsäsuhteen syveneminen vaatii altistuksen lisäksi oppimista. Kasvien tunnistamisen tai kartan ja maaston lukemisen
Miksi metsäsuhteita pitäisi tutkia ja miten? Mitä hyötyä on metsäsuhdetutkimuksesta ja -ajattelusta? Tarvitaanko metsäsuhde-käsitettä tieteellisessä mielessä? Millainen se on käsitteenä ja miten se eroaa laajemmista ympäristö- ja luontosuhteen käsitteistä? Mitä metsäsuhteiden saralla on jo tehty? Näitä kysymyksiä pohtimaan kokoontui Metsäsuhdetutkimustreffeille perjantaina 18.5.2018 Helsinkiin kolmisenkymmentä eri tavoin metsäsuhteesta ja sen tutkimuksesta kiinnostunutta osallistujaa. Treffit olivat osa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Kestävästi metsäsuhteessa -hanketta, jota toteuttavat Suomen Metsäyhdistys ja Suomen Metsämuseo Lusto kumppaninaan Metsähallitus. Lyhyiden alustusten jälkeen
Olen onnellinen, että sain elää lapsuuteni ennen tietokone- ja älypuhelinaikaa. Seikkailimme kerrostalomme lapsiporukalla kaiket päivät ulkona ja lähimetsissä. Lempipuuhaamme oli majojen rakentaminen ja puissa kiipeily. Tunsimme lähimetsät kuin omat taskumme eikä meille koskaan tullut ulkona tylsää hetkeä. Läheinen suhde luontoon ja metsiin syntyi automaattisesti, kun kilpailevaa tekemistä ei ollut tarjolla, toisin kuin nykyajan lapsilla. Läheisen metsäsuhteen syntyyn ovat vaikuttaneet myös mökillä vietetyt kesät. Siskoni ja serkkuni kanssa olimme ulkona aamusta iltaan, ja koska tuvan pihapiiriä
Ihmisten henkilökohtaisten metsäsuhteiden tutkiminen ja vahvistaminen ovat olleet lähivuosina vahvasti kiinnostuksen kohteena Suomen Metsämuseo Lustossa. Hiljattain julkaistiin myös Kantar TNS Oy:n laatima selvitys suomalaisten metsäsuhteista. Selvitys osoitti, että metsillä on ihmisille suuri merkitys ja suhde metsään on yksilötasolla usein hyvin moniarvoinen ja ajan myötä kehittyvä. Selvityksessä ryhmiteltiin metsäsuhteita eri ulottuvuuksiin huomioiden merkittävästi päätöksentekoon vaikuttavat tiedostamattomat tarpeet, tunteet ja intuitio. Päätin haastaa itseni pohtimaan omaa metsäsuhdettani hyödyntäen selvityksen tunneluokittelua. Energinen seikkailija Selvityksen tunnetyypeistä tämä kuvaa ehkä
Luonto-Liiton metsäblogissa otettiin 8.2.2018 kantaa Luston metsäsuhdetyöhön otsikolla ”Metsäsuhdetta brändäämässä”. Tämä oli tärkeä keskustelunavaus ja toivommekin keskustelun metsäsuhteista ja metsäsuhdeajattelusta jatkuvan. Suomen Metsämuseo Lustolle metsäsuhdeajattelu ei ole ”projekti” tai ”kampanja”, vaan museon tutkimuksellista perustyötä ja tarkoitus. Luston tehtävä yhteiskunnassa on tallentaa, tutkia ja tuoda esiin metsäkulttuuria eli yksilöiden ja yhteisöjen metsään liittyvissä sosiaalisissa yhteyksissä jakamia toimintatapoja, käytäntöjä, käsityksiä, merkityksiä ja arvoja. Keskiössämme on siis ihminen suhteessa metsään. Metsäkulttuuri on jatkuva prosessi, jossa ovat läsnä menneisyys,

kesäkuu 5th, 2017

Posted In:

Ohjeita bloggaajille ja vloggaajille

Avaudu metsäsuhteestasi! Kirjoita tai videoi esimerkiksi seuraavista teemoista:

  • miten metsäsuhteesi on syntynyt?
  • onko metsäsuhteesi muuttunut ajan myötä – miten?
  • mitä metsä sinulle merkitsee?
  • millainen on ihannemetsäsi?
  • millainen oli lapsuutesi metsä?
  • jne.

Otsikoi blogitekstisi ja kerro vielä lopuksi, kenet haastat seuraavaksi avautumaan metsäsuhteestaan. Muista kuitenkin ensin kysyä haastettavan suostumus osallistua Metsäsuhteita-blogiin.

Kirjoitelmien max. pituus on yksi liuska, videoiden max. viisi minuuttia. Tekstiä elävöittämään voit lähettää myös kuvia. Älä kuitenkaan liitä kuvia tekstitiedostoon, vaan lähetä ne jpg.-muodossa sähköpostin liitteenä. Kirjoita tekstiin selkeästi, mihin kohtaan mitkäkin kuvat haluat liitettävän.

Lähetä aineisto osoitteeseen reetta.karhunkorva@lusto.fi.

Voit avautua metsäsuhteestasi myös ilman haastetta – toimi silloinkin yllä mainitulla tavalla. Verkkosivuston toimitus valitsee julkaistavat kirjoitukset ja videot.