Blogi & Vlogi

Lapsena ja nuorena metsä oli leikkipaikka ja lenkkipolku niin kuin varmasti suurimmalle osalle suomalaisista. Lenkkeilypaikka se on edelleenkin. Lapsuudesta mieleen ovat jääneet niin isovanhempien kanssa oikeaoppisen vastan teon opettelu kuin marjastus, sienestys ja jänismetsällä olo.   Pikkuhiljaa metsäsuhde kehittyi myös hoitavampaan suuntaan. Ensimmäiset muistikuvat varsinaisista metsänhoitotoimista löytyvät teini-iästä. Vesurilla tehty taimikonhoito kävi nuorelle jääkiekkoilijalle erinomaisesta kesäharjoittelusta, jossa näki kättensä jäljet. Istutustyöt tulivat samaan aikaan tutuiksi. Erityisesti mieleen on jäänyt se kerta, kun istutimme serkkupojan kanssa
Moni metsäkiista olisi todennäköisesti vältetty, mikäli ymmärrys vastapuolen metsäsuhteesta olisi ollut parempi. Metsäsuhde muotoutuu pitkälti siitä, miten metsä koetaan varsinkin lapsuudessa ja nuoruudessa. Oma metsäsuhteeni syntyi hyvin varhain, ja se oli lapsuudessani hyvin tiivis. Työni metsäteollisuuden johtotehtävissä ja ministeriössä etäännyttivät minut metsästä fyysisesti, mutta ei henkisesti. Uuden työni ja nykyisten vapaa-ajan harrastusteni kautta on metsäsuhteeni taas tiivistynyt. Ensimmäiset metsämuistoni ovat 1960-luvun puolesta välistä. Isäni oli metsäpomo, ja muistan hyvin, kuinka meillä kotona väännettiin puukauppoja ja
”Suomalaisen voi olla vaikeaa puhua suhteista, minkäänlaisista suhteista. Ajatuskin avautumisesta jännittää, nolottaa ja ahdistaa.” (Kristiina Vuopala, Metsähallitus)   Näillä sanoilla käynnistyi metsäalan toimijoille järjestetty Suhteessa metsään - metsäsuhdetyöpaja Helsingissä, UPM-Kymmene Oyj:n Bioforehousessa. Koolle oli kutsuttu nelisenkymmentä edustajaa useista metsä- ja luontoalan organisaatioista sekä muutamasta liikuntajärjestöstä ja yhdistyksestä. Työpajaa luotsasi Lusto – Suomen Metsämuseo yhteistyössä Maa- ja metsätalousministeriön, Metsähallituksen, Metsämiesten Säätiön, Metsäteollisuus ry:n ja Suomen Metsäyhdistyksen kanssa. Minut oli kutsuttu paikalle tuomaan keskusteluun metsäalan opiskelijan näkökulmaa
Haavan lehtien havina on kesän ääni, ilman sitä kesästä puuttuu jotain. Asuin lapsuuteni haapojen lähellä, usein nukuin kesällä pihalla. Olen sittemmin istuttanut mökkimme pihaan haapoja, tuulen ääni niissä vie mukanaan lapsuuden kesiin. Muistan selvästi, miten pihkan vahva tuoksu vastahakatun puupinon äärellä oli oman koulutusvalinnan ratkaisija. Jo sitä ennen metsä oli vahvasti elämässäni läsnä metsästyksen, marjastuksen, sienestyksen ja tietysti majanrakennuksen kautta. Varmasti vanhempien valinnat ja esimerkki sekä metsän läheisyys johdattivat hyvän asian äärelle. Tuon pinon puut

kesäkuu 5th, 2017

Posted In:

Ohjeita bloggaajille ja vloggaajille

Avaudu metsäsuhteestasi! Kirjoita tai videoi esimerkiksi seuraavista teemoista:

  • miten metsäsuhteesi on syntynyt?
  • onko metsäsuhteesi muuttunut ajan myötä – miten?
  • mitä metsä sinulle merkitsee?
  • millainen on ihannemetsäsi?
  • millainen oli lapsuutesi metsä?
  • jne.

Otsikoi blogitekstisi ja kerro vielä lopuksi, kenet haastat seuraavaksi avautumaan metsäsuhteestaan. Muista kuitenkin ensin kysyä haastettavan suostumus osallistua Metsäsuhteita-blogiin.

Kirjoitelmien max. pituus on yksi liuska, videoiden max. viisi minuuttia. Tekstiä elävöittämään voit lähettää myös kuvia. Älä kuitenkaan liitä kuvia tekstitiedostoon, vaan lähetä ne jpg.-muodossa sähköpostin liitteenä. Kirjoita tekstiin selkeästi, mihin kohtaan mitkäkin kuvat haluat liitettävän.

Lähetä aineisto osoitteeseen anne.kaljunen@lusto.fi.

Voit avautua metsäsuhteestasi myös ilman haastetta – toimi silloinkin yllä mainitulla tavalla. Verkkosivuston toimitus valitsee julkaistavat kirjoitukset ja videot.