Blogi & Vlogi

Luontosuhde vaatii syntyäkseen luonnolle altistumista. Sitä minun lapsuudessani oli. Koti pikkukylän laidalla metsän keskellä, ja perheessä aktiivinen metsässä ja vesillä liikkumisen tapa. Tarinan mukaan metsään vietiin heti, kun nenä nousi mustikanvarpujen yläpuolelle, ja seisomaankin olen oppinut veneen kannella. Metsäsuhteeni kehittyi lapsuudessa luontevasti monipuoliseksi; minut tutustutettiin metsän talouskäyttöön mutta opetettiin myös pysähtymään maiseman ääreen. Esimerkin voimalla opin käyttämään metsää, mutta myös kunnioittamaan sitä. Metsäsuhteen syveneminen vaatii altistuksen lisäksi oppimista. Kasvien tunnistamisen tai kartan ja maaston lukemisen

Miksi metsäsuhteita pitäisi tutkia ja miten? Mitä hyötyä on metsäsuhdetutkimuksesta ja -ajattelusta? Tarvitaanko metsäsuhde-käsitettä tieteellisessä mielessä? Millainen se on käsitteenä ja miten se eroaa laajemmista ympäristö- ja luontosuhteen käsitteistä? Mitä metsäsuhteiden saralla on jo tehty? Näitä kysymyksiä pohtimaan kokoontui Metsäsuhdetutkimustreffeille perjantaina 18.5.2018 Helsinkiin kolmisenkymmentä eri tavoin metsäsuhteesta ja sen tutkimuksesta kiinnostunutta osallistujaa. Treffit olivat osa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Kestävästi metsäsuhteessa -hanketta, jota toteuttavat Suomen Metsäyhdistys ja Suomen Metsämuseo Lusto kumppaninaan Metsähallitus. Lyhyiden alustusten jälkeen

Olen onnellinen, että sain elää lapsuuteni ennen tietokone- ja älypuhelinaikaa. Seikkailimme kerrostalomme lapsiporukalla kaiket päivät ulkona ja lähimetsissä. Lempipuuhaamme oli majojen rakentaminen ja puissa kiipeily. Tunsimme lähimetsät kuin omat taskumme eikä meille koskaan tullut ulkona tylsää hetkeä. Läheinen suhde luontoon ja metsiin syntyi automaattisesti, kun kilpailevaa tekemistä ei ollut tarjolla, toisin kuin nykyajan lapsilla. Läheisen metsäsuhteen syntyyn ovat vaikuttaneet myös mökillä vietetyt kesät. Siskoni ja serkkuni kanssa olimme ulkona aamusta iltaan, ja koska tuvan pihapiiriä

Ihmisten henkilökohtaisten metsäsuhteiden tutkiminen ja vahvistaminen ovat olleet lähivuosina vahvasti kiinnostuksen kohteena Suomen Metsämuseo Lustossa. Hiljattain julkaistiin myös Kantar TNS Oy:n laatima selvitys suomalaisten metsäsuhteista. Selvitys osoitti, että metsillä on ihmisille suuri merkitys ja suhde metsään on yksilötasolla usein hyvin moniarvoinen ja ajan myötä kehittyvä. Selvityksessä ryhmiteltiin metsäsuhteita eri ulottuvuuksiin huomioiden merkittävästi päätöksentekoon vaikuttavat tiedostamattomat tarpeet, tunteet ja intuitio. Päätin haastaa itseni pohtimaan omaa metsäsuhdettani hyödyntäen selvityksen tunneluokittelua. Energinen seikkailija Selvityksen tunnetyypeistä tämä kuvaa ehkä

Luonto-Liiton metsäblogissa otettiin 8.2.2018 kantaa Luston metsäsuhdetyöhön otsikolla ”Metsäsuhdetta brändäämässä”. Tämä oli tärkeä keskustelunavaus ja toivommekin keskustelun metsäsuhteista ja metsäsuhdeajattelusta jatkuvan.   Suomen Metsämuseo Lustolle metsäsuhdeajattelu ei ole ”projekti” tai ”kampanja”, vaan museon tutkimuksellista perustyötä ja tarkoitus. Luston tehtävä yhteiskunnassa on tallentaa, tutkia ja tuoda esiin metsäkulttuuria eli yksilöiden ja yhteisöjen metsään liittyvissä sosiaalisissa yhteyksissä jakamia toimintatapoja, käytäntöjä, käsityksiä, merkityksiä ja arvoja. Keskiössämme on siis ihminen suhteessa metsään. Metsäkulttuuri on jatkuva prosessi, jossa ovat

Juuret ovat metsäsuhteelleni tärkeä asia. Isoja virstanpylväitä metsäsuhteeni kannalta ovat olleet lapsuus, ammatinvalinta, oman talon rakentaminen puusta sekä metsänomistajuus. Mielestäni metsäalan ammattilaiset voivat oppia toistensa metsäsuhteista paljon. Itse olen viime vuosina oppinut muilta metsäalan ammattilaisilta erityisesti metsäluonnon monimuotoisuudesta. Nämä kysymykset ja arvot näkyvät omassa henkilökohtaisessa metsäsuhteessani.   https://www.youtube.com/watch?v=sKl21cKByWc&feature=youtu.be Tomi Salo Metsäjohtaja Metsäteollisuus ry.    

Olen asunut metsän tuntumassa suurimman osan elämääni. Lapsena vastapäinen metsä tarjosi turvallisen paikan ensin koti-leikkeihin yhdessä ystävien ja mielikuvitushahmojen kanssa, sitten rönttöön sekä rosvoon ja poliisiin. Kotiin tultua metsää löytyi varmasti niin korvista, suusta kuin käsistäkin. Teininä ulkoilutin metsässä koiraa joka päivä. Aikuisiällä minulla oli onni päästä tekemään vuosikymmenen ajan eräohjelmaa, joka kuljetti minua erilaisiin metsiin idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Sinä aikana tutuksi tulivat niin aarnimetsät, soistuneet rämeiköt kuin laajoilla kallioilla tuulta vastaan yksinään

HHH - Hiljennyn, hengitän, hymyilen. Tämän terapian tarjoavat minulle puut, metsä ja luonto. Hengitykseni syvenee, kehoni rentoutuu, mieleni rauhoittuu, elinvoimani uusiutuu. Tunnen olevani kiitollinen, iloinen, rakastava, tyyni, inspiroitunut. Minulle metsä merkitsee ympäristöä, joka auttaa voimaan hyvin.   Kun pohdin metsäsuhteeni syntyyn vaikuttaneita ihmisiä, niin päällimmäiseksi nousee kiitollisuus keväällä edesmenneelle äidilleni. Hän oli peloton metsässä kulkija ja taitava sienestäjä ja marjastaja. Metsäkivillä lämmitteleville kyykäärmeille hän toivotti hyvää päivää, karhuhuhut eivät häntä hätkäyttäneet.   Mökkimme lähellä oleva

Tuossapa tosi miesten malli, ajatteli napero, kylmässä traktorinhytissä väristen. Metrinen hanki, tukit kaadettuna. Valmetissa alla telat ja perässä reki. Isä kahlasi lumessa, kiinnitti sakset tukkiin ja Viljo-setä pisti vinssin liikkeelle. Sinkki juoksi ja puomi paukkui, kun järeä puu lähestyi ja lopulta nousi uljaasti rekeen. Kuorma täyttyi hikisten miesten höyrytessä.   Ensimmäinen muistikuva on aina se väkevin. Siinä kerättiin rakennuspuut omaan uuteen kotiin. Keväällä saatiin sirkkeli lanssiin. Oli kunnia-asia päästä rimapojaksi, kun laudat ja lankut löysivät

Mikä on nykyisin hienointa Tampereessa? Se, että se on yksi maailman metsäpääkaupungeista: parin kilometrin säteellä kotoa pääsen oopperaan, sieneen, uimaan… Siis maailman mittakaavassa keskelle kaupunkia puhtaaseen veteen pulikoimaan, metsän siimekseen noukkimaan herkkutatteja ja kuuntelemaan maailmantähtiä koivupaneloituun konserttisaliin.   (Ja tämä sama toistuu siis monessa suomalaisessa kaupungissa. Mikä myyntivaltti.)   Ajauduin metsäalalle. Tuskin nuorena tiesin sellaista alaa olevankaan. Tai no, olihan silloisessa kotikaupungissa piiput ja se oli keskellä metsää. Rahan sanottiin haisevan, kun selluaromit tuprusivat taivaalle.