huhtikuu 2020

Uteliaisuuden, ruumiinkulttuurin ja aistivirikkeiden äärellä

Löysin itseni polvenkorkuisena puun juurelta syömästä eväitä, varttuneempien kiertäessä metsätaitorataa. En tätä toki itse muista, mutta uskon todeksi eri lähteistä kuultuna. Aika monta metsätaitokilpailua sittemmin käyneenä ja muutamia ratoja laatineenakin, metsiköiden ja puiden arvioiva tiiraaminen on minulle yksi – mutta vain yksi – tyypillinen tapa katsoa ja kokea metsää. Yhtä lailla tuttua minulle on puiden, pusikoiden, mäkien ja laaksojen ohi kiiruhtaminen. Suunnistus ja hiihto halki metsien ovat antaneet minulle vahvoja visuaalisia ja tunnemielikuvia paikoista ja…

Read More

Palasia Suomen historiasta omassa metsäsuhteessa

Pieni rintamamiestila jo tyhjentyneessä syrjäkylässä Suomen sydänmailla. Lapsuudenkotini. Siellä ovat syvälle metsään tunkeutuvat juureni. Elämäni eräs vaikuttajanainen on jo edesmennyt pohjalainen isoäitini, tuon pientilan emäntä ja itseoppinut korpitaiteilija. Hän jäi äidistään orvoksi 11-vuotiaana, minkä jälkeen perhe hajosi eri suuntiin. Täysi-ikäistyttyään isoäiti lähti piikomaan vieraaseen maakuntaan, lopullisesti. Siellä hän sota-aikana avioitui isoisäni kanssa. Sodan jälkeen he raivasivat kovalla työllä keskelle korpea rintamamiestilan, sen lapsuudenkotini. Siellä he elivät pientilallisten työntäyteistä ja omavaraista, niukkaa elämää. Elintärkeä osa elantoa…

Read More