Rakkaus metsään

Haavan lehtien havina on kesän ääni, ilman sitä kesästä puuttuu jotain. Asuin lapsuuteni haapojen lähellä, usein nukuin kesällä pihalla. Olen sittemmin istuttanut mökkimme pihaan haapoja, tuulen ääni niissä vie mukanaan lapsuuden kesiin.

Muistan selvästi, miten pihkan vahva tuoksu vastahakatun puupinon äärellä oli oman koulutusvalinnan ratkaisija. Jo sitä ennen metsä oli vahvasti elämässäni läsnä metsästyksen, marjastuksen, sienestyksen ja tietysti majanrakennuksen kautta. Varmasti vanhempien valinnat ja esimerkki sekä metsän läheisyys johdattivat hyvän asian äärelle.

Tuon pinon puut olivat tutun ja rakkaan sienimetsän avohakkuusta. Metsän poismeno tuntui lopulliselta. Se pani miettimään asioiden painoarvoja ja suhteita. Opin silloin, tai myöhemmin, että asiat eivät ole mustavalkoisia.

Metsäalan koulutus ja työt metsäalalla ovat kasvattaneet ymmärrystä ja monipuolistaneet suhdetta metsään. Ja ehkä tärkeimpänä, antaneet aikaperspektiiviä asioille.

Metsän kiehtovinta olemusta onkin sen jatkuva muutos, voit aina oppia lisää, etkä ole koskaan valmis. Oma metsänomistus antaa asiaan syvyyttä. Omista metsätöistä ja työn jäljestä nauttii erityisesti – olet omien päätöstesi herra.

Ja metsä opettaa. Se näyttää sinulle virheesi, mutta ymmärtäväisesti tarvittaessa korjaa myös jälkesi. Ja muu luonto kiittää omalla tavallaan sen huomioinnista, kuten vaikkapa metso alikasvoksen säästämisestä tai pyy lepistä.

Minulle metsä on osa suomalaisuutta, osa kansallista identiteettiämme. Suomi Euroopan metsäisimpänä maana erottuu muista kansakunnista juuri metsillään ja metsäsuhteellaan. Ja se näkyy vahvasti kulttuurissamme ja sanankäytössämme. Onhan täällä edetty puusta pitkään, vedelty hirsiä ja kuuseen kurkotettu, mutta katajaan kapsahdettu. Aina välillä on menty metsään, joskus nähty metsä puilta ja kuultu sitä kuusta, jonka juurella on asunto. Metsä on kaikessa läsnä.

Kaipaan lokakuun kuulaita aamuja, kun teeren kukerrus kuuluu maisemassa. Kaipaan nuotiolla istumista, se on henkistä terapiaa nykyihmiselle. Vaikutun tukkien jymähtelystä hakkuukoneen pätkiessä puita aukolla – se on osa suomalaisen hyvinvoinnin jatkumoa.

Heikki Klemettin ”Oi kallis Suomenmaa” on aina koskettanut, ja erityisesti kohta: ”… honkiesi huminaa suo mun kuunnella, kunnes hetki lähtöni lyö. Ei toista armaampaa …”

Metsän sylissä on ihmisen hyvä olla. Sen haluan välittää omalle tyttärelleni, vaikka nyt kaupunkilaisia olemmekin. Toivon, että hänellekin kasvaa vahva, omanlaisensa metsäsuhde, rakkaus metsään.

 

Ilari Pirttilä
toimitusjohtaja
Metsämiesten Säätiö

 

Haastan omasta metsäsuhteestaan tänne kirjoittamaan Tornator Oyj:n toimitusjohtaja Sixten Sunabackan, jolla on monipuolinen kokemus metsistä ja metsäalalta ja joka työnsä puolesta edustaa Suomen kolmanneksi suurinta metsänomistajaa.