Metsätoimijoiden metsäsuhdetyöpajassa nikkaroitiin suhteiden eteen

”Suomalaisen voi olla vaikeaa puhua suhteista, minkäänlaisista suhteista. Ajatuskin avautumisesta jännittää, nolottaa ja ahdistaa.” (Kristiina Vuopala, Metsähallitus)

Näillä sanoilla käynnistyi metsäalan toimijoille järjestetty Suhteessa metsään – metsäsuhdetyöpaja Helsingissä, UPM-Kymmene Oyj:n Bioforehousessa. Koolle oli kutsuttu nelisenkymmentä edustajaa useista metsä- ja luontoalan organisaatioista sekä muutamasta liikuntajärjestöstä ja yhdistyksestä. Työpajaa luotsasi Lusto – Suomen Metsämuseo yhteistyössä Maa- ja metsätalousministeriön, Metsähallituksen, Metsämiesten Säätiön, Metsäteollisuus ry:n ja Suomen Metsäyhdistyksen kanssa. Minut oli kutsuttu paikalle tuomaan keskusteluun metsäalan opiskelijan näkökulmaa kesätiedottajan töiden lomasta.

Ohjelman vetäjän alkusanojen leikkisästä äänensävystä saattoi kuitenkin heti alkuun arvata, että päivästä on tulossa kaikkea muuta kuin nolo ja ahdistava. Suhteista kylläkin puhuisimme, nimittäin metsäsuhteista. Käsite saattoi olla monelle uusi, joten lyhyen esittelykierroksen ja Suomen Metsämuseosäätiön puheenjohtajan Jorma Saarimaan tervetuliaispuheen jälkeen kuulimmekin kolme lyhyttä, päivän aiheeseen johdattelevaa puheenvuoroa. Katja Matveinen Maa- ja metsätalousministeriöstä avasi metsäsuhteiden roolia kansallisessa metsästrategiassa, Leena Paaskoski Lustosta esitteli meille metsäsuhteiden laajaa kenttää ja Tuulikki Halla jakoi mietteensä Metsähallituksen metsäsuhdeajattelusta. Puheista inspiroituneina pääsimme pohtimaan pienryhmissä vastauksia meille esitettyihin kysymyksiin: mikä on metsäsuhde ja mitä se merkitsee itselle ja organisaatiolle? Miten metsäsuhdeajattelusta voisi olla apua työssäsi? Mitä ovat metsäsuhdeajattelun hyödyt ja haasteet?

Keskustelu käynnistyi reippaasti ja ajatustenvaihto soljui toinen toistaan kannustaen ja myötäillen. Kun ajatuksia heiteltiin ilmaan yhteneväisyydestä poiketen, saatiin aikaan pöytärajat ylittävää lennokasta porinaa, jossa puheenjohtaja pääsi jakamaan puheenvuoroja.
Kokoan tässä yhteen keskustelujen kokokohdat.

”Aina on menty metsään”, ”metsä on itsestään selvä osa kaikkea”

Metsäsuhteiden kirjo on yhtä laaja kuin ihmissuhteidenkin, eikä oikeanlaista metsäsuhdetta voi määrittää. Lapsuuden muistot ympäröivästä metsästä, mökillä vietetyt kesät, oma metsäpalsta ja syksyiset sieniretket metsässä ovat luonnollisia tekijöitä suomalaisen metsäsuhteen muodostumisessa. Metsäsuhde elää ajassa ja paikassa. Se on vahvasti maamme historiaan sidoksissa ja jokamiehenoikeus mahdollistaa metsäsuhteen syntymisen paremmin täällä kuin muualla. Metsiin liittyvät tunteet ja arvot tekevät metsäsuhteesta tunnelatautuneen ja ristiriitaisen, ja metsäalalla toimiville metsäsuhteeseen liittyy vahvasti työnäkökulma.
Syvempääkin pohdintaa syntyi. Voiko ihmisellä olla metsäsuhde ilman että tämä olisi koskaan käynyt metsässä? Mistä tekijöistä metsäsuhde voi syntyä ja kuka näistä asioita saa päättää? Metsäsuhteesta puhutaan myös useimmiten positiivisessa valossa, mutta voiko suhde metsään näyttäytyä myös negatiivisena? Esimerkiksi useille ulkomaalaisille suomalainen metsä voi näyttäytyä pelottavana ja siten metsäsuhde kaikkea muuta kuin voimaannuttavana.

Entä miten siihen tulee suhtautua, jos ei voi sanoa löytävänsä itseltään intohimoista metsäsuhdetta? Täytyykö jokaisella ylipäätään olla metsäsuhde? Metsäsuhde on henkilökohtainen, vapaaehtoinen suhde. Joillakin se näyttäytyy jopa ulospäin ja jotkut eivät edes tunnista sitä itsessään, eikä tässä ole mitään väärää.

”Metsäsuhde kuvaa paremmin organisaation identiteettiä kuin organisaation brändi”

Metsäsuhteita jakamalla saamme tilaisuuden pysähtyä työkiireiden keskellä oppimaan uutta kollegoistamme. Metsäsuhde-käsite voi auttaa selvittämään taustalla piileviä arvoja ja näin auttaa ymmärtämään toisiamme työssä paremmin.
Organisaation metsäsuhteessa keskiössä ovat työntekijät. Organisaation metsäsuhde näkyy ”ylpeytenä metsästä ja puusta”. Suhteen alkulähteille pääsee jalkautumalla metsään: mitä metsässä oikeasti on? Metsä on aina ollut olemassa, mutta teknologian ja välineiden kehityksen myötä metsä avautuu eri tavalla nykypäivänä. Myös asiakkaalla, asiakkaan tarpeilla ja hänen metsäsuhteellaan on tärkeä merkitys organisaation metsäsuhteessa. Iät kaiket on puhuttu organisaation imagosta tai brändistä, mutta eikö ainakin metsäalalla olisi jo aika siirtyä puhumaan myös organisaation metsäsuhteesta?

Kun pohdimme metsäsuhdeajattelun tuomia hyötyjä työelämään, voi niitä nimetä pitkän listan. Metsäsuhde toimii ”sillanrakentajana organisaation sisällä ja organisaatioiden välillä” sekä ”peilinä omassa työssä”. Metsäsuhdeajattelua voidaan myös hyödyntää asiakaspalvelussa. Palvelut ja viestit voidaan kohdentaa eri asiakkaille sen mukaan, millainen metsäsuhde asiakkaalla on.

Metsäsuhteita meille kaikille

Työpajassa vallitsi koko iltapäivän leppoisa tunnelma ja keskustelut käytiin hyvässä hengessä. Asiaa päivän aikana nousi valtavasti esille ja paljon jäi vielä selvitettäväksi. Metsäsuhteen siirtäminen yli sukupolvien on tärkeää, ja toivoisin, että metsäsuhdeajattelua vietäisiin myös päiväkoteihin ja kouluihin. Iloitsinkin kuullessani, että metsäkulttuurista on suunnitteilla Helsingin yliopistolle oma opintokokonaisuutensa.
Metsäsuhdeajattelu on kehittynyt ja kehittyy jatkuvasti, ja se on olennainen osa niin metsäalan identiteettiä kuin suomalaisuuttakin. Listatessamme metsäsuhdeajattelun hyötyjä ja haasteita nousi molemmissa listakärkeen ymmärrys ja ymmärtäminen. Tämä paljastaa sen, että ymmärtämällä toinen toistemme metsäsuhteita voisimme ratkaista monia työelämässä vastaantulevia ristiriitoja. Kuitenkin asian eteen on nähtävä vaivaa. Metsäsuhdeasiaan on suhtauduttava rennosti, mutta sopivalla vakavuudella ja intuitiolla. Työpaja antoi hyvät eväät metsäsuhteiden työstämiseen tästä eteenpäin.

Anni Kettunen
Metsähallitus