Metsäsuhteita tulisi sovittaa yhteen

Moni metsäkiista olisi todennäköisesti vältetty, mikäli ymmärrys vastapuolen metsäsuhteesta olisi ollut parempi. Metsäsuhde muotoutuu pitkälti siitä, miten metsä koetaan varsinkin lapsuudessa ja nuoruudessa.

Oma metsäsuhteeni syntyi hyvin varhain, ja se oli lapsuudessani hyvin tiivis. Työni metsäteollisuuden johtotehtävissä ja ministeriössä etäännyttivät minut metsästä fyysisesti, mutta ei henkisesti. Uuden työni ja nykyisten vapaa-ajan harrastusteni kautta on metsäsuhteeni taas tiivistynyt.

Ensimmäiset metsämuistoni ovat 1960-luvun puolesta välistä. Isäni oli metsäpomo, ja muistan hyvin, kuinka meillä kotona väännettiin puukauppoja ja keskusteltiin metsätöistä. Muistan, miltä ”tuoksui” metsurikämpässä, jossa metsurit asuivat ja kuivasivat hikiset ja pihkaiset vaatteensa. Olin isäni mukana, kun hän maksoi palkat suoraan metsureille yhtiön suuresta lompakosta kämpän pöydän ääressä paksun tupakansavun ympäröimänä. Syvä arvostus metsien taloudellisia arvoja ja näitä metsien miehiä kohtaan syntyi jo silloin.

Syksyisin sunnuntaiaamuisin meillä oli herätys ennen kello kuutta. Ajokoirat oli otettu keittiöön. Setäni istui keittiöpöydän ääressä juomassa kahvia, isäni teki eväsleivät ja kaatoi kahvit Airamin termokseen. Aistin selvästi koirien ja miesten metsästysvaiston kahvin tuoksun ja koirien hajun seasta. Oltiin lähdössä jänisjahtiin.

Mieleeni nousee, kuinka kaunis oli kuurainen, puolukkavarpuinen taimikko, jossa koirat päästettiin irti. Muistan myös, miten hiljainen oli aamun sarastus, kun istuin juurakolla vanhan talvitien pohjan varrella, ja miten koiran ensimmäiset haukut kuuluivat tiheäkasvuiselta rämeeltä. Syntyi syvä kunnioitus metsää ja sen eläimiä kohtaan, ja aistin metsämies- ja myös metsänhengen läsnäoloa.

Riistan ampuminen ei ollut tälle metsästäjälle pääasia, eikä ole vieläkään, vaan yhdessäolo sekä yhteys luontoon ja sen asukkaisiin. Sama yhteys, jonka koen nykyisin myös kesämökillä kotiseudullani Pohjanmaalla, pitkälti toista sataa vuotta vanhalla torpalla.

”Suhde metsään on läheinen ja mieli lepää näissä kesämökin maisemissa Pohjanmaalla”

Pienenä poikana kulkiessani isäni saappaan jälkiä Pohjanmaan rämeillä en ymmärtänyt, miten määritellään kestävyyden ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia ulottuvuuksia tai mitä tarkoittaa vastuullinen metsien hyödyntäminen, mutta silloin muotoutui metsäsuhteeni ja silloin syntyi minussa se syvä vastuu ja kunnioitus, mitä tunnen edelleen tänä päivänä metsiä ja niiden hyödyntämistä kohtaan. Sama tunne, jonka aistin myös silloin, kun päätämme, miten metsiä hyödynnetään Tornatorissa – monipuolisesti ja kestävästi.

Ymmärrän hyvin, että patikoidessa kansallispuistossa tai lenkkeillessä Helsingin keskuspuistossa syntyy hyvin erilainen metsäsuhde verrattuna omaani. Metsäsuhteessa on kysymys ihmisen syvimmistä tunteista ja arvoista. Metsäsuhteita ei ole oikeita tai vääriä, niitä pitää vain yrittää ymmärtää ja sovittaa yhteen. Uskon, että Metsäsuhde-hanke auttaa meitä kaikkia tässä asiassa.

Sixten Sunabacka
toimitusjohtaja
Tornator Oyj

Haastan Tapion toimitusjohtajan, Panu Kallion, kirjoittamaan omasta metsäsuhteestaan. Panulla on hieman erilainen metsätausta. Hän johtaa nykyisessä työssään, monen muun asian lisäksi, metsien eri arvojen yhteensovittamisen ohjeistusta ja seurantaa.