Metsä – yhteys luontoon ja esi-isiin

Olen onnellinen, että sain elää lapsuuteni ennen tietokone- ja älypuhelinaikaa. Seikkailimme kerrostalomme lapsiporukalla kaiket päivät ulkona ja lähimetsissä. Lempipuuhaamme oli majojen rakentaminen ja puissa kiipeily. Tunsimme lähimetsät kuin omat taskumme eikä meille koskaan tullut ulkona tylsää hetkeä. Läheinen suhde luontoon ja metsiin syntyi automaattisesti, kun kilpailevaa tekemistä ei ollut tarjolla, toisin kuin nykyajan lapsilla.

Läheisen metsäsuhteen syntyyn ovat vaikuttaneet myös mökillä vietetyt kesät. Siskoni ja serkkuni kanssa olimme ulkona aamusta iltaan, ja koska tuvan pihapiiriä ympäröi metsä, mökilläkin kaikki leikit liittyivät luonnollisesti puihin ja luonnosta löytyviin asioihin. Lapsena metsä tuntui myös vähän pelottavalta, sillä suureen metsään saattoi oikeasti eksyä.

Isovanhempani olivat pientilallisia, joten he saivat elantonsa suoraan luonnosta ja metsistä. Peltojen viljely, metsänkasvatus, karjanhoito, metsästys, kalastus, marjastus ja sienestys olivat heille elinehto. Metsää hyödynnettiin kaikin tavoin: sieltä saatiin polttopuita, rakennustarpeita, ruokaa ja tuohta tarve-esineiden tekoon. Ukkini olikin taitava tuohitöiden tekijä.

Isäni opissa olen tutustunut metsänhoitoon. Vaikka rakastan vanhoja metsiä, ymmärrän myös metsänomistajien näkökulman metsien uudistamiselle. Mökkimetsässämme näkyvät metsän kaikki vaiheet – on taimikkoa ja nuorta sekä vanhaa metsää. Myös myrskyt, raskas lumi ja salamaniskut muuttavat metsää. Suuri puu, jonka salama on iskenyt säpäleiksi, muistuttaa aina luonnon ylivertaisesta voimasta.

Todennäköisesti juuri lapsuuden kokemusten ansiosta kaikki harrastukseni liittyvät nyt tavalla tai toisella metsään: retkeily, koiran kanssa ulkoilu, luontokuvaus, mökkeily, marjastus ja sienestys. Mökkimme vieressä aukeavat edelleen Pohjois-Karjalan salomaat ahmoineen, hirvineen ja karhuineen. Mustikat, puolukat, hillat, kuusenkerkät, kantarellit, tatit ja rouskut odottavat poimijaansa lähes mökin nurkalla. Metsä on kuin itsestään johdattanut kiinnostumaan myös sen harvinaisemmista antimista kuten pakurikäävästä.

 

”Todennäköisesti juuri lapsuuden kokemusten ansiosta kaikki harrastukseni liittyvät nyt tavalla tai toisella metsään.”

 

Metsä on läsnä myös lukemis- ja kirjoittamisharrastuksessani, sillä luen eniten metsiin ja retkeilyyn liittyvää kirjallisuutta sekä kirjoitan retkeilyblogia. Myös suomalaisten muinaisuskosta, mytologioista ja myyteistä kertovat kirjat ovat minusta kiinnostavaa luettavaa. Hiidet, pyhät lehdot, karsikko- ja uhripuut, tervahaudat, kalliomaalaukset, kuppikivet ja muut muinaismuistot ovat metsissä kaikkein kiehtovimpia paikkoja! Ne yhdistävät meitä nykyihmisiä luonnon lisäksi myös esi-isiimme.

 

Paula Savelius
Lappeenrannan tiedekirjaston osastosihteeri
Retkipaikka-blogiyhteisön kirjoittaja

 

Haastan Retkipaikan perustajan Antti Huttusen kirjoittamaan omasta metsäsuhteestaan.