Luston toiminnan ytimessä ovat suomalaiset metsäsuhteet ja metsäkulttuuri

Luonto-Liiton metsäblogissa otettiin 8.2.2018 kantaa Luston metsäsuhdetyöhön otsikolla Metsäsuhdetta brändäämässä. Tämä oli tärkeä keskustelunavaus ja toivommekin keskustelun metsäsuhteista ja metsäsuhdeajattelusta jatkuvan.

 

Suomen Metsämuseo Lustolle metsäsuhdeajattelu ei ole ”projekti” tai ”kampanja”, vaan museon tutkimuksellista perustyötä ja tarkoitus. Luston tehtävä yhteiskunnassa on tallentaa, tutkia ja tuoda esiin metsäkulttuuria eli yksilöiden ja yhteisöjen metsään liittyvissä sosiaalisissa yhteyksissä jakamia toimintatapoja, käytäntöjä, käsityksiä, merkityksiä ja arvoja. Keskiössämme on siis ihminen suhteessa metsään. Metsäkulttuuri on jatkuva prosessi, jossa ovat läsnä menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Emme ole historiattomia, vaikka joskus metsäkeskustelussakin siltä vaikuttaa. Kulttuuriseen näkökulmaan sisältyy siis merkittävä mahdollisuus muutokseen. Se edellyttää rakentavaa kanssakäymistä, keskustelua ja ymmärryksen lisäämistä yhteiskunnassa – siksi keinot kommunikaation edistämiseen ovat tervetulleita.

 

Museoilla on myös yhteiskunnallinen velvoite vaikuttaa. Lusto haluaa olla tuomassa kaikkien toimijoiden metsäkeskusteluun metsäkulttuurista näkökulmaa ja metsäsuhdeajattelua laajentaakseen näkökulmia eri arvoihin, eri toimijoihin ja ajallisiin ulottuvuuksiin, menneisyydestä tulevaisuuteen. Olemme saaneet vuosien varrella tehdä hedelmällistä yhteistyötä varsin laajan kentän kanssa tallentaen, tutkien ja tuoden esiin metsäkulttuurista monimuotoisuutta. Näihin teemoihin ovat mahtuneet niin metsien suojelu kuin metsäteollisuus, tavallisten ihmisten arki kuin organisaatioiden toiminta.

 

Metsäsuhdeajattelun keskeinen tavoite on mahdollistaa laajempaa, moniäänisempää ja demokraattisempaa keskustelua, mutta se edellyttää kunkin omien näkökulmien ja arvojen syvällisempää avaamista. Vasta yhteisen keskustelun kautta jotakin voi tapahtua. Metsäsuhteista puhuminen ei mielestämme voi lähtökohtaisesti tähdätä konsensukseen, sillä yksimielisyys harvoin synnyttää uutta ajattelua.

 

Olemme tehneet viime vuosina paljon metsäsuhdetyötä erilaisissa yhteistyöverkostoissa. Vuodesta 2014 lähtien olemme esimerkiksi olleet yhtenä asiantuntijana määrittelemässä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen kaikille avoimessa luontoringissä metsiin liittyvän aineettoman kulttuuriperinnön ilmiöitä. Yhden yksittäisen ilmiön sijaan nostimme esiin moniulotteisen metsäsuhteen, joka sisältää koko suomalaisen metsäkulttuurin kirjon. Tämän luetteloimme elävän perinnön wikiin ja haimme sille kansallisen statuksen. Hakijoiksi liittyi mukaan useita metsätoimijoita – mukaan sai ja saa edelleen tulla kuka tahansa ja esittää myös täydennyksiä ilmiön luettelointitekstiin. Elävän perinnön tulee olla yhteisölle tärkeää ja arjessa läsnä olevaa, jotakin jota yhteisö haluaa vaalia ja siirtää tuleville sukupolville. On tärkeää, että meillä tulevaisuudessa on monimuotoisia metsiä, joihin voi solmia monimuotoisia suhteita. Metsäsuhde täyttää selkeästi Unescon kriteerit: keskustelun perusteella se on kaikkien aikojen eläväisintä perintöä!

 

Olemme myös vuodesta 2016 olleet tuomassa kansalliseen metsästrategiaan metsäkulttuurista näkökulmaa ja metsäsuhdeajattelua, koska niiden nähdään laajentavan, monipuolistavan, syventävän ja edistävän metsistä käytävää keskustelua. Muun muassa siinä yhteydessä olemme tuoneet esille metsänkäyttö-termin ongelmallisuuden. Metsätoimijoiden parissa se useimmiten määritellään laajasti niin, että metsien käyttöä on myös metsien käyttämättä jättäminen, toisin sanoen (ihmisen näkökulmasta) myös suojelu on käyttöä. Todellisuudessa käsite ohjaa usein ajattelemaan jotakin konkreettista käyttämistä, esimerkiksi hakkuita. Metsäsuhteista puhuminen voisi ainakin jossain määrin selkiyttää tätäkin: metsäsuhde ei edellytä metsän ”käyttämistä” tai edes sinne menemistä.

 

Metsäsuhteita on vuosien ja vuosikymmentenkin varrella tutkittu monin tavoin. Etenkin lasten metsäsuhde on kiinnostanut monia. Aina ei kuitenkaan ole käytetty metsäsuhde-käsitettä tai se on jätetty tarkemmin määrittelemättä. Lustossa tarkoitamme metsäsuhteella yksilön tai yhteisön suoraa tai välillistä elävää suhdetta metsään, yksilön ja metsän vuorovaikutteista kokonaisuutta. Se on osa yksilön henkilökohtaista laajempaa ympäristösuhdetta ja identiteettiä, joka muotoutuu osana ihmisen elämänvaiheita ja voi ilmetä eri tavoin eri rooleissa tai ympäristöissä.

 

Metsäsuhteisiin liittyvää tutkimusta on tehty myös Lustossa ja Luston yhteistyöverkostoissa. Yksi näistä on pian julkaistava ja kaikkien käyttöön tuleva laaja ja läpileikkaava kysely siitä, miten suomalaiset suhtautuvat metsään. Sen pohjalta edistämme laajempia monitieteisiä tutkimushankkeita. Metsäsuhteiden tutkimus herättää paljon huomiota ja mielipiteitä. Se on yleensä merkki siitä, että asiasta kannattaa keskustella. Olemme kiinnostuneita kaikenlaisista metsäsuhteista ja niiden tallentamisesta. Haluamme ymmärtää miten ne rakentuvat ja myös välittää tätä ymmärrystä laajemminkin yhteiskuntaan, jotta metsiä koskeva poliittinen päätöksenteko voisi olla entistä viisaampaa.

 

Ulkoministeriö valitsi vuoden 2018 maakuvan yhdeksi teemaksi metsäsuhteen. Maakuvan tavoitteena on jakaa ulkomailla tietoa metsien merkityksestä Suomelle ja suomalaisille. Toivomme, että Suomi näyttäytyy metsäsuhteiden maana, joka ei ole ristiriidaton, jossa moniääninen keskustelu vie ajatusta eteenpäin ja jossa metsät ovat kaikille äärettömän tärkeitä.

 

Yksilön metsäsuhteen avaamisen tarkoitus on mielestämme myös tehdä ihmiset tietoisemmiksi siitä, mistä arvoista, tekijöistä ja minkälaisessa prosessissa oma metsäsuhde rakentuu ja muuttuu, ja mitkä tekijät vaikuttavat esimerkiksi ammatissa, työssä ja päätöksenteossa. Päättäjälläkin on arvonsa, tunteensa ja kokemuksensa – organisaationsa antaman tehtävän lisäksi. Oman ja toisen metsäsuhteen pohtimisen toivomme auttavan erilaisten arvojen ymmärtämisessä ja siten parempien päätösten tekemisessä.

 

Reetta Karhunkorva
FM, näyttelypäällikkö, Lusto

Leena Paaskoski
FT, dos., kokoelmapäällikkö, Lusto