Hyvinvoinnin ja inspiraation lähde

HHH – Hiljennyn, hengitän, hymyilen. Tämän terapian tarjoavat minulle puut, metsä ja luonto. Hengitykseni syvenee, kehoni rentoutuu,
mieleni rauhoittuu, elinvoimani uusiutuu. Tunnen olevani kiitollinen, iloinen, rakastava, tyyni, inspiroitunut. Minulle metsä merkitsee
ympäristöä, joka auttaa voimaan hyvin.

Kun pohdin metsäsuhteeni syntyyn vaikuttaneita ihmisiä, niin päällimmäiseksi nousee kiitollisuus keväällä edesmenneelle äidilleni.
Hän oli peloton metsässä kulkija ja taitava sienestäjä ja marjastaja. Metsäkivillä lämmitteleville kyykäärmeille hän toivotti hyvää päivää, karhuhuhut eivät häntä hätkäyttäneet.

Mökkimme lähellä oleva metsä oli äidilleni rauhoittava paikka, jonne hän teki retkiä. Hän kotiutui aina loistotuulella, ja useimmiten
korit täynnä mustikoita, vadelmia, torvisieniä ja suppilovahveroita. Metsän antimista hän valmisti superruokia, jotka pitivät meidät
terveenä. Kiitollinen olen myös isälleni. Hänen lempityötään mökillä oli hoitaa pihaa ja metsää.

Kasvettuani isommaksi ymmärsin, että oma maa oli isälleni erityisen rakas siitäkin syystä, että evakkona hänen perheensä oli
menettänyt kotinsa ja omaisuutensa kaksi kertaa.

Samalla kun äitini ja isäni opettivat omalla esimerkillään arvostamaan metsää ja maata ja niiden hoitamiseen ja hyödyntämiseen
liittyvää ponnistelua ja iloa, he opettivat säänkestävyyttä ja sinnikkyyttä, yritteliäisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Nuoruusvuoteni vierähtivät Messukylän Metsätytöt -lippukunnassa. Vartiolaisena, vartiojohtajana, lippukuntaa johtaessa ystävien
kanssa. Leireillä seikkailimme metsissä ja kokkasimme tulella. Iltaisin rauhoitumme nuotiopiirissä ja nukahdimme kuin tukit.

Aikuisena metsäsuhdettani rikasti työ Metsä Groupin viestinnässä. Opin, mitä tarkoittaa ylisukupolvinen metsän omistaminen ja puun vastuullinen jalostaminen. Metsästyskurssi syvensi ymmärrystäni riistanhoidosta ja ihmisen ja koiran kumppanuudesta.

Suureksi ilokseni kaupunkiasun Helsingissä kolmen puiston yhtymäkohdassa ja voin nauttia metsäterapiasta päivittäin kävellen tai
pyöräillen.

Mitä vanhemmaksi elän, sitä syvempää yhteyttä puihin tunnen. Metsäsuhteeni on syventynyt suhteeksi luonnon ja elämän
kiertokulkuun – kevääseen ja syksyyn, lämpimään ja kylmään – pohjoisissa oloissa kamppailuun, kasvuun ja kypsymiseen,
myös luopumiseen.

Suomalaisena saan nauttia kallisarvoisesta luonnonvarasta. Millä teoilla voin vaikuttaa siihen, että metsien tuottamasta hyvinvoinnista
voivat nauttia yhä uudet sukupolvet?


Johanna Tuutti
Valmentaja, perustajaosakas
ALTUsparks Oy

Metsäsuhteestaan haastan kirjoittamaan CEO Aki Soudunsaaren. Hänen perustamansa Naavan tavoitteena on yhdistää
ihmiskunta ja luonto uudelleen.